Nyt on muutama pidempi lenkki Patriootilla ajettu. Aika jännä kokemus kyllä tuo täysjousto. Iskarin säädöt tuskin ovat ihan kohdallaan mutta silti meno on melkoisen miellyttävää. Jännä tunne kun voi halutessaan vaan istua satulassa ja polkea. Ei tarvitse väistellä jokaista juurta ja kiveä, eikä ajaa seisten ihan vaan siksi ettei kassit ottaisi liikaa osumaa. Miellyttävää.
Alamäessä tulee esiin täysjouston parhat puolet. On sitä mäkeä jäykkiksellä laskeskeltu ja kaikkea mutta onhan tässä nyt ihan eri meininkin. Ei tarvitse koko ajan keskittyä siihen että pysyy polkimilla. Voi kerrankin katsoa vähän suoremman linja siitä kivikon ja juurakkojen yli ja antaa palaa. Patriootin geometria on sopivasti loivempi ja paino hieman taaempana kuin vanhassa hodarissa. Mutkat taittuu hienosti ja jyrkemmätkin kohdat menee vakaasti. Vauhtia on reilusti enemmän kuin ennen...
Patulla on hieman enemmän painoa kuin vanhalla Hodarilla ja koska iskarissa ei ole minkäänlaista keinumisenestoa on tasamaalla ja ylämäessä ajaminen hieman jäykkistä raskaampaa. Tarkoituksena olisi vaihtaa voimansiirto uuteen ennen kevättä. 9 lehtinen pakka taakse ja isoin ratas 34 pikkinen (nykyinen 28 piikkinen). Edessä varmaan pidän 36 piikkisen ettei perä liikaa potkisi jaloille joustellessaan.
Kerrottakoon vielä Tamperelaisille lukijoillemme että Mannerheiminkallion vieressä olevalla mäellä on mukavaa mäkipolkua vaikkaa kuinka. Miltei Kaupin veroinen leikkipaikka. Ellei jopa parempi. Ei kovin korkea mutta linjoja löytyy vaikka kuinka. Ylhäällä kalliota ja alempana kuusikkoa. Välissä valinnan mukaan kivikkoa tai tasaisempaa. Kannattaa käydä testaamassa.