Kitara, taivas ja tähdet

Slight modifications to my Tonebenderish fuzz. Put a pot in series with input. In minimum all input signal is fed to the first transistor. With high output pickups this can really drive the circuit in to deep saturation with some serious barf. At maximum it limits the current driving the first transistor. This cleans up the sound and gives a less fuzzy sound. Also dialing down the guitar volume a little bit cleans the "barf" nicely.

This is a simple 2-stage optical vibe-effect for guitar. I've wanted one for quite some time and now I built it. Mellow and subtle. Not "over the top". This "design" is an adaptation of various Internet sources. Hope you find it usefull. I did. Here are schematics and a VERO-board layout (in EAGLE format): optivibe_micro.sch, optivibe_micro.brd

I wanted a "different" tone control for my Low Gain Amp. By combining modified BigMuffPI tone with modified Marshall bass amp MID control I got this:



Sounds nice. Gives bass/treble tilt and variable mid scoop. For nearly flat response (3dB mid scoop at 540Hz) set TONE to 1 o'clock and MID to full value. Change C23 to 2.2n for less than 1dB scoop. If you try this in your amp please let me know how it works for you.

Pekka

I got hold of an old PA/central radio amp few years ago. I wrote something about it to the old KP here. The amp was not working at the time but had some nice parts: Four EL34's, EF86 and ECC83 in preamp and huge transformers. Also a big and "good looking" (but a little bent) chassis.

Apparently the amp was made in Finland in 50's or 60's. Now the amp got a new life as a low gain (bass)guitar amp. It features two EL34 output tubes, 12AX7 DC-coupled PI and 12AX7 Preamp with Tilt. Mid and Volume controls.



Dis-assembly

I traced out the schematic of the amp and decided that I would not use it as it is. I decided to dis-assemble everything. Most electronic parts went to thrash. Old can electrolytic caps and scary looking mains connectors had to go. Actually I only kept the tube sockets and two red lamps on the front panel. After removing all parts I removed most of the old paint from the chassis.



Output transformer

The OT was huge. It had UL-taps in the primary (actually 57% instead of 43%). The output transformer secondary was for 100V line. I disassembled the transformer core and wound 10 turns of wire over the existing windings. Then I fed a 1kHz signal to this 10 turn coil and measured voltages from all coils. I found that primary had approx. 2000 turns of wire. I calculated secondaries so that I got approx. 6kOhms primary impedance. 76turns for the 8ohm output. I was supposed to measure the tranny but did not have the patience for that. I assembled it to the chassis and wired to the circuit.




Chassis

The chassis is a true classic. Huge and ugly. Bent and scratched. Originally the chassis was painted with blue hammer-tone but someone had painted it over with some white paint. Latex or oil based paint used to paint interior walls in houses or something. I wanted to keep something original in the amp so I painted the chassis with something that claimed to be "Black Hammertone" in a spray can. Well, not quite. It is actually gray and does not look like hammertone. You cant win every time... I did not have to drill any new holes except for the new IEC socket.

Schematic





UPDATE 13.6.2010: Schematic rev. 1.5. With new PI, PPIMV and subsonic filter before poweramp.

UPDATE 21.3.2010: New schematic uploaded.

UPDATE 15.3.2010: Now the amp is pentode connected with NFB to PI. Preamp tubes changed to 12ax7 for more gain. Schematic soon. New Mid controll also coming up.

Sound

Big and clean

Old info: The amp has really low gain and huge headroom. I tried to push the input stage to distort with a booster but 10Vpp signal was not enough for that... The tone control works good at least with a guitar. Nice "Tilt" control with some mid scoop adjustment. Tone control is a version of the Big Muff PI tone. It works nice but I would like a better control for the mid frequencies and may change this in the future. Seems to work great with distortion pedals.

Problems

Due to the 57% UL taps I only got approx 20W of clean output. I was hoping to get over 30W clean and near 40W full distortion. This is a setback. Now I need to add second pair of tubes or change to pentode circuit. That sucks because with pentode I have to use feedback and post PI master volume is not optimal with it. UPDATE 13.6.2010: I have now changed the amp to fixed bias with NFB and PPIMV and it seems to work better than expected. About 60W at full clipping. Maybe more. Definitely more if a 4 ohm cab is plugged to the 8 ohm output.


Pekka

Samaan purkkiin aikaisemmin esitellyn Torso Fuzz 2:n kanssa päätyi tämä Tonebender-variantti. Paras pörinä jota olen koskaan kuullut. Tästä ei irtoa "kevytrosoa" edes yrittämällä. Kaulamikki käyttöön ja soittamaan sooloa Wolfmotherin Love Trainiin. Trankkuina samat OC140:t kuin Torsossa. Muutkin sopinevat. Biasointia voi joutua säätämään.




Pekka

Ok. This one in English. I've been building this amp for four years now. Last two years I was just happy actually playing guitar through it but then I decided to change the power tubes. From EL84 to 6V6GTA. Last month or so has gone in rebuilding the amp. I was only supposed to do quick rebuild on the power amp. Eventually I ended rebuilding the entire thing and actually went through several different versions before settling with this one. Also built a new cabinet.

The topology of the amp is quite traditional. 3 gain stages, cathode follower, PI and pentode Push-Pull power amp. Three 12AX7's and two 6V6GTA's (NOS RCA). The amp is now basically AX84 SEL preamp with 20W core power amp. The preamp has been modified to my taste. The power amp and PI was built from components I had available. This is the first time I have implemented Presence control. The schematic shows the current state of the amp.

Features and specs:

• 2 x 12AX7 preamp
  
• 6V6GTA (RCA NOS) PP power amp with 12AX7 PI
  
• 5AR4 rectifier tube
  
• UralTone power transformer
  
• Hammond Mfg 125E output transformer
  
• Approx. 20W output power at full tilt
  
• Gain, Bass, Treble, Middle, Presence and Volume controls
  
• Two switches for fine tuning the bass in the first gain stage
  
• 3 stage preamp with cathode follower
  
• Traditional tonestack
  

I think I'm happy with the amp now. Had a lo of issues in the rebuild. The old preamp just did not work with the first version of the new power amp. The power amp also oscillated at 30kHz is volume was set too high. I got the oscillation under control but the sound still was not right. Then I ripped out the entire old amp and rebuild it. First the PA, then preamp and then PI. Some fine tuning in the preamp and now things seem ok. Enough gain, cleans up ok from guitar volume. Not too bright but also not "muffled". No strange noises, crackles, hisses or buzzes. Not even at full tilt. The only thing that bothers me is that the Presence control is effective only in the last third of the rotation. Maybe I'll look into it some day...

Sound samples may not become available sometime in distant future.

EDIT 6.2.2010 - Added an adjustable feedback. Turned down the NFB and to my great surprise the sound opened up and really started to growl. I guess it is more Marshall now. The presence does not do much without NFB...

EDIT 9.2.2010 - Bias adjustments, 560ohm G" resistor and JCM800 style 2nd stage with switch. 270nF Presence cap.

Pekka

Pakkoloma uhkaa loppua kesken ja säätäminen on saatava päätökseen. Kaamea tuunaus ja virittely tuotti oheisen skeman mukaisen lopputuloksen. Aika ratkaiskoot tämän version eliniän.

Etusta säädettiin urakalla edellisestä versiosta. Toinen putki vaihtui 12AU7:n (NOS Mullard). Kahden viimeisen vahvistinasteen välissä on melkoinen hässäkkä. Takaisinkytkennällä ja muilla säädöillä koitetaan matkia päätevahvistinta edes jotenkin. Päätteeseen piti lisätä konkkia kun pirulainen oskilloi 30kilohertsillä kun nupit oli kaakossa.

Huomisissa treeneissä pääsee kunnolla luukuttamaan. Katotaan sitten malttaako lopettaa säädön ja keskittyä olennaiseen. Tuskin...

Pekka

Pari vuotta sitten tuli rakennettua mm. tämmöinen Fuzz-Face -variantti. Toimii kuin junan vessa. Makea fuzz tai reilu boosti. Kyllä tällä kelpaa Purple Hazea soitella. Käytin OC140 trankkuja kun sellaisia muutama oli jemmassa. Toiminee myös pienehköllä hfe:llä varustetulla pii-trankulla tai jollain muulla germaaniumilla.

Pekka

Säätöprojektin päätteeksi DD-15 sai uuden kotelon. Koivuliimalevyä ja kiiltävää Kiva-lakkaa. Lakan piti olla sävyltään wenge mutta eihän tuo ole edes lähellä. Sisuskalut ovat sekavat kuin ennenkin. Vähän nippareita kehiin niin hyvä se on.



Pekka

Pitkällisen säätämistauon päätteeksi kitaravahvain sai uudet pääteputket. EL84 sai väistyä kun tilalle tuli 6V6GTA. Aitoa 60-luvun NOS:sia. Päätteen kytkentä muuttui sämalla hieman ja vahvarista riisuttiin turhat hienoudet pois. Kanavanvaihtorele sai lähteä ja fixed-biaksesta palattiin katodibiasointiin. Etusen kytketää trimmattin myös hieman ja virtalähdettä parannettiin. Hyvin soi vaikka itseäni kehunkin.

EDIT 4.1.2010: Etusta säädetty ja hieman yksikertaistettu. Saundin "tumppuuntuminen" kitaran volumea pienentäessä korjaatui yhdellä 470pF konkalla jännitteenjakovastuksen yli ennen viimeistä triodiastetta. Turhat Grid Stopperit poistettiin. PI:hin lisättiin "LIMIT" potikka rajoittamaan PI:n ulostulotasoa. Tällä saa rajattua maksimi lähtötehon noin 16watista 4wattiin. Toimii yllättävän hyvin. Pääteputkina RCA:n 6V6GTA. Aitoa NOS:sia. Etusputkina EH:n 12AX7:t. PI:ssä 12AU7 Mullardi. NOS:sia sekin. Kelpaa soitella nyte.

EDIT 6.1.2010: Mikäs tässä säätäessä kun ei tarvii töihinkään mennä... Etusen säätö jatkuu. Vahvarin toinen vipukytkin kytkee nyt ison konkan toisen triodin katodille ja samalla puolittaa 2. ja3. asteen välisen RC-kytkennän rajataajuuden. Seurauksena lisää tökyä varsinkin bassopäähän. Tätä moodia tuskin tulee pahemmin bändisoitossa käytettyä mutta yksin soitella siitä kyllä irtoaa kiva "chunkka-chunkka".

EDIT 9.1.2010: Säätö jatkuu. Etusen impedansseja skaalattu pinememmiksi pienemmän kohinan toivossa. Vähän suotoa yläpäille myös lisätty.

Pekka

DOT:in uudet mikit on nyt sitten virallisesti koeponnistettu. Erittäin hyvin toimivat ja hyvältä saundasivat. Etumikki oli edelleen tukeva ja paksu mutta erottelevampi ja "kuulaampi" kuin ennen. Hivenen jopa yksikelausen mikin kirkkautta havaittavissa. Takamikki oli tiukka ja antoi melkoisen paljon tasoa vanhaan verrattuna. Mikit eivät kiertäneet ja ulisseet hallitsemattomasti niin kuin vanhat vaan nämä sai jopa kiertämään siilleen tarkoituksella.

Pitkäaikainen suunitelma alkaa hissukseen toteutua. Sain käsiini riittävän tehokkaa läppärin ja siihen Ubuntu Studion. Ubuntu Studiossa on valmiina kutakuinkin kaikki tarpeellinen musiikin tekemiseen ja moniraitatallennukseen.

Ardour moniraituri sisältää enmmän ominaisuuksia kuin jaksan opetella ja Hydrogeinllä saa huvittavan helposti tehtyä rumpuraidan biisiin kuin biisiin. JACKilla kaiken saa synkattua keskenään ja elämä hymyää. Pikainen testailu Pocket PODin ja läppärin sisäisen äänikortin kanssa osoitti että koneessa on riittävästi vääntöä monen raidan soittoon ja tallennukseen. Ainoa ongelma on kummalinen rätinäongelma, joka todennäköisesti johtuu siitä että äänikortin lähtöpuskuriin luku ja kirjoitus ei pyöri ihan samassa tahdissa. Hetken kaikki on kunnossa, sitten rätinä pikkuhiljaa lisääntyy kunnes taas loppuu aloittaakseen jälleen alusta. Tämä todennäköisesti korjaantuu ALSA ja JACKIN asetuksia säätämällä. Onneksi tämä ei vaikuta tallennukseen.

Vielä pitäisi löytää reilusti aikaa ja luovuutta että saisi jotain järkevää aikaiseksi. Ainakin taustaraitoja tiluttelun pohjaksi luulisi syntyvän. Tarkoitus olisi myös hankkia USB Audio Interface kahdella tulokanavalla mikkietusella ja instrumenttitulolla. Pitää toivoa että ovat standardi USB laitteita että toimivat ALSA:n kanssa.

Pitkään suunniteltu mikkienvaihtoprojekti tuli vihdoin tehtyä. DOTti on mahtava kitara mutta hivenen tumma saundiltaan ja varsinkin etumikin osalta. Hommasin joulun tienoilla Thomannilta Seymour Duncanin Hotrodded Humbucker setin, joka on siitä asti sitten odottanut hyllyllä asennusta. Ensi oli tarkoitus viedä oikealle kitaramaakarille vaihdettavaksi nuo mutta pihi kun olen niin ryhdyin hommaan itse.

Mikkien vaihto ES335 malliseen kitaraan on hivenen haastavampaa kuin perinteiseen sähkäriin. Kaiken elektroniikan joutuu ottamaan ulos kitaran kaikukopasta kannessa olevan "f"-aukon kautta ja virittelemään takaisin erinäisillä lankavirityksillä. Käsiä kun kopan sisään ei saa mahtumaan.

Super 70

Vanhoja amikkejä irroittaessa tuli vastaan pikku ylläri. Etumikki ei suinkaan ollut alkuperäinen vaan Ibanezin Super 70. Tätä mikkiä Ibanex käytti aikoinaan tehdessään kopioita Gibsonin malleista joskus 70-luvulla. Ilmeisen kehuttu ja jopa jonkunverran vintageuskottavuutta omaava mikki on siis kyseessä. Takamikki näytti myös siltä että jotain sille oli tehty. Tätä mikkiä en tunnistanut kun pohjassa oli vain merkityksetön numerosarja.

Duncanit kiinni

Vanhat mikit pois ja uudet kiinni. Uusissa mikeissä oli yllättävän jäykät kaapelit ja ohuet johdot. Toivoa sopii että eivät katkea juotosten vierestä. Ihan heti kun ei viitsisi ottaa pakettia uudestaan auki. Pitää sanoa Epiphonen kunniaksi että kitarassa oli ensiluokkaisen siistit johdotukset. Kyseessä on kuitenkin Koreassa 1999 tehty malli eikä esimerkiksi laadukkaampana pidetty Japanilainen kopio.

Potikoiden ja liittimen pujottelu paikalleen oli melkoisen jänskä homma, joka onneksi sujui ilman suurempia vaikeuksia. Kärsivällisyttä vähän vaadittiin mutta hommasta selvittiin kunnialla ja kitaraa enempää tölvimättä.

Pocket POD ja ensimmäiset kuulumiset

Ensimmäisen pikatestin tein Line6:n Pocket POD:illa. Tuolla maan mainiolla mallinnuspurkilla. Mitäs tähän nyt sitten sanoisi. Hyvältähän nuo kuulostivat. Takamikissä tuntui olevan enemmän tökyä kuin ennen ja etumikki oli vähän kuulaampi kuin ennen. Pitää testata ajan kanssa omalla vahvarilla jahka taas pääsee treenikämpälle. Alustavasti vaikutti kuitenkin oikein hyvältä.

Vanhan Kotipolttoisen puolella kirjoittelin pitkät pätkät putkivahvistinprojektistani. Projekti alkoi jo vuonna 2004 mutta säätö jatkuu yhä. Vahvistin on käynyt läpi useamman "klassikkovahvistimen" kytkennät ja useamman oman kokeilun. Moni version on ollut suhteellisen tyydyttävä ja ainakin yhtä moni melkoinen pettymys. Peruskonsepti kasvoi yksinkertaisesta yksikanavaisesta "mid-gain" tahi "rokkisärö" vahvarista kaksikanavaiseen "high-gain" hirviöön. Etuasteputkia tuli matkan varrella yksi lisää ja etusen vahvistusasteet kasvoivat kahdesta neljään. Tässä entryssä on tarkoitus pohtia vähän parin viimeisimmän vahvariversion ominaisuuksia ja kytkentöjen syvempiä olemuksia.

Status Quo

Varsin pitkäikäinen versio vahvarista oli kolmeasteinen Marshallin JCM800 vahvistinta mukaileva härveli, jossa oli kaksi kanavaa ja kummallekin oma Gain ja Volume. Mukana myös kokeelliset basson ja diskantin säädöt. Olin tähän versioon kovin tyytyväinen pidemmän aikaa. Basson säätö oli tehty vaihtamalla 1. ja 2. vahvistinasteen välissä olevaa kytkentäkondensaattoria. Tämä toimi suhteellisen hyvin ja mahdollisti vahvistimen säätämisen erilaisille kitaroille sopivaksi. Minulla on käytössä vanha Jacksonin hevikepukka, jossa on hieman ohut mutta varsin iskevä saundi ja Epiphonen The Dot, jossa huomattavasti bassompi ja tummempi saundi. Pienempi kytkentäkonkka esti Dottia "puuroutumasta" ja isompi konkka antoi Jacksonille tökyä alarekisteriin. Diskanttisäädin oli yksinkertainen RC-piiri jossa sarjavastuksen arvoa säädettiin potikalla. Tämän version ainoa ongelma oli hivenen tumma saundi. Tiettyä "avoimuutta" ja kirkkautta puuttui. Selvimmin tämä tuli esille kun vertailin omaa vahvistinta kaverin omatekeleeseen. Tästä alkoi uusi varustelukierre ja paremman etusen etsintä.

Trainwreck

Seuraavaksi päätin kokeilla paljon kehuttua (www.ampgarage.com) Trainwreck Express -tyylistä ratkaisua. Express on legendaksi nousseen ja jo poismenneen Ken Fisherin lempilapsi. Vahvistin, jota on kehuttu parhaaksi "lead"-vahvariksi kautta aikojen. Vahvistimessa ei ole ollenkaan master volumea ja reilu 30 watin lähtöteho. Vahvistinta on tarkoitus ajaa aina päätesäröllä ja meteli on sen mukaista. Oma vahvistin on vain 15wattinen ja silti jouduin käyttämään keinokuormaa metelin laskemiseen siedetäväksi.

Aikani asiaa tutkittuani päätin rakentaa mukaelman Expsressin hengessä. Express on varsin hyvin suunniteltu vahvistin, jossa on yksi varsin merkillepantava piirre: Toisen ja kolmannen vahvistinasteen välinen RC-kytkentä on viritetty alarajataajuudelle, joka on noin 450Hz! Tämä tarkoittaa siis että -3dB pisten on yli neljä kertaa korkeampi kuin normaalivireisen kitaran tuottama matalin ääni. Paperilla tämä tuntuu käsittämättömältä mutta on kovin järkevää kun vahvistimella soittaa.

Kun Expressin säätää niin että kitaran volumepotikka täysillä säröä irtoaa riittävästi (paljon) voi pelkkää kitaran volumepotikkaa käyttää särön määrä säätämiseen. Vahvistin reagoi aivan uskomattomasti. Pelkällä kitaran volume säädöllä voi siirtyä miltei täydellisen puhtaasta totaaliseen sirkkelisäröön. Parinteisesti kun kitaran volumea pienentää vaimenevat ylätaajuuden huomattavasti. Tämä johtuu kitaran mikin ja kaapelin kapasitanssin varsin epäedullisesta yhteisvaikutuksesta. (EDIT 26.3.2008: Eli siis. Mikin kela ja kaapelin kapasitanssi muodostavat LC resonanssipiirin. Resonanssi osuu sitä matalemmalle taajuudelle mitä isompi kapasitanssi kaapelissa on. Tämä resonanssipiikki saa kitaran kuulostamaan "kirkkaalta". Resonaattorin Q arvo pienenee sitä mukaa mitä pienemmälle volumepotiikkaa väännetään. Kas kun volumepotikkaa on mukana resonanssiipiirissä ja kasvava resistanssi vaimentaa resonanssia. Tämä taas saa saundin tummumaan ja kuulostamaan "tunkkaiselta".) Mitä ilmeisemmin tuo mielenkiintoinen 450Hz viritys ja 6dB/oct vaimennus sen alapuolella kompensoivat diskanttivamentuman varsin mallikkaasti sitä mukaan kun säröytymisen tuoma kompressointi vähenee. Hienoa.

Oli ainoastaan yksi ongelma. Vahvistimessa oli gainiä aivan hulluna ja häiriöt sen mukaisia. Kun kitaran volumea pienensi laski taso jo niin alas että efektikippojen käyttäminen muuttui varsin hankalaksi. Lähinnä ne vain lisäsivät häiriöitä. Tästä syystä jouduin taas palaamaan suunnittelupöydän ääreen.

More, more, more

Express etunen käyttää vain kolmea triodia neljästä mahdollisesta. Päätin yrittää matkia päätteen säröä lisäämällä peliin vielä neljännen vahvistinasteen ja sopivia säätöjä ja RC-virityksiä. Ja mikä tärkeintä: Master Volumen. Samalla settiin lisättiin perinteisempi Basso ja Treble kontrolli ja lisäksi vielä yläpäitä tasoittelemaan erillinen "cut" potikka. Nyt käytössä on yksi Gain säätö ja kaksi erillistä master volumea. Lisäksi relekytkennällä vaimennetaan toisen "kanavan" vahvistusta ja näin käytössä on särö ja vielä särömpi saundi.

Tämä ratkaisu vaikuttaa varsin onnistuneelta. Vielä pitää hioa kytkentäkonkkien arvoja ja säätää asiat niin että saundi on yhtäaikaa "tiukka" mutta ei kuitenkaan "ohut" ja kasa muita äänen kuvaamiseen kelpaamattomia adjektiiveja... Suunnitelmana on myös vaihtaa EL84 pääteputket 6V6GTA malleihin. Näiden saundin on sanottu sopivan tämmöiseen rokkivahkeeseen paremmin. Tarkoitus on raportoida lisää jahka raportoitavaa tulee. Myös kuvia jähdotuksen nykytilasta ja mahdollisia ääninäytteitä tulevaisuudessa...

Parahin terveisin,

Pekka

DD15 rojektin keskiääniensäätö tuntuu toimivan varsin mukavasti. Vielä kun jostain löytäisi logaritmisen potikan niin säätäminen olisi hieman miellyttävämpää. Nyt kaikki kiva tapahtuu ensimmäisen 30 asteen matkalla. Homma toimi kuten olis ajatellutkin. Kilohertsin kohdalla maksimissaan noi 15dB vaimannusta ja minimissään miltei tasainen vaste. Lupaavalta vaikuttaa.