General

Joskos sitä näin joulun jälkeen pääsisi kiinni taas blogien makuun. Elikkä tulin hankkineeksi itselleni ensimmäiset kunnon kaiuttimet (Tannoy Mercury F2) ja niille piti tietty saada kunnolliset jalustat. Syitä miksi en ostanut valmiita oli vaikka kuinka, mainittakoon nyt vaikka, että valmiit olivat rumia, kalliita... noh, ennen kaikki rumia. Innoitukseni lähteenä toimi DVDPlaza.fi foorumin kaiutinjalat threadi (Tämä). Aikani sitten suunnittelin ja piirtelin paperille pohjan ja päällikansien mallia. Tuhersin ja tuhersin, kunnes mallit olivat valmiit.




Päädyin ratkaisuun jossa tasot tehtäisiin liimapuusta. Alatasoon hommasin 800x400x30 kuusiliimalevyn ja yläosaa varten 800x300x18 mäntyliimalevyn. Leikkasin levyt ja ajelin niihin jyrsimellä mieleiseni reunat.




Seuraavaksi maalasin levyt 6:n kertaan Liberon spriipohjaisella kuultomaalilla jotta päästiin mahdollisimman lähelle kaiuttimen väriä (Tumma tammi).





Mielestäni väritys on erittäin onnistunut ja puun syyt näkyvät mainiosti. Laitoin vielä päälle Liberon Finishing Oilia jotta pintaan tulisi himmeä kiilto. Valitan erittäin huonolaatuisia kuvia, mutta paska kännykamera ei yksinkertaisesti pystynyt parempiin, noin huonossa valossa.



Seuraavaksi vuorossa oli putkien teko. Olin alunperin suunnitellut käyttäväni kahta 80mm putkea/jalka, mutta koska hyllystä löytyi valmiiksi 90mm putkea tein jalat siitä. Tämä osoittautuikin omasta mielestäni erittäin hyväksi valinnaksi, sillä massiiviset putket näyttävät todella hyvältä. Jotta jalustoissa olisi hifistelyn meininkiä, täytin putket tietysti sementillä. Vallaton idea sanoisin. Ainut negatiivinen juttu on, että nyt jalustat painavat yli 20kg ja niiden roudaus on vähintäänkin mielenkiintoista. No, onneksi niitä ei tarvitse pahemmin liikutella. Maalasin putket matta mustaksi joka sopi hyvin jalustojen tummaan henkeen. Jalkojen kiinnittämiseksi valoin putkien sisälle myös kierretangot, joiden avulla jalustat oli helppo pultata kiinni. Lisäksi takimmaiseen putkeen laitoin palan muoviputkea, jonka sisälle pystyi helposti vetämään kaiutinkaapelin.

Lopuksi koko härdellin kasaus ja homma olisi valmis. Jyrsin vielä tasoihin sopivat kaapeliurat, jotta homma näyttäsi siistiltä. Lopputulos on omaa silmää miellyttävä ja rohkenen siksi sanoakin, että projekti onnistui täydellisesti. Kuvat eivät oikein anna oikeutta jalustoille, mutta tervetuloa katsomaan tekeleitä paikanpäälle. Keittelen kyllä sumpit kaikille innostuneille.

Projektin kustannuksista sen verran, että liimalevyt maksoivat 14€, kierretangot 3,20€. Loput löytyivät valmiina varastosta, joten projektille tuli lopulliseksi hinnaksi 17,20€. Ei paha, vai mitä?

Nonni... nyt se sitten on tapahtunut. Perjantaina oli tullut DHL:n ilmoitus, että olisi pakettia ollut päivällä tyrkyllä oven takana. Noh... soittelin perään ja sain kuulla, että klo 19.00 asti voisi pakettia haeskella Pirkkalasta. Sinne siis... kello oli 18:35 ja matkaa hervannasta 17,1 km. Ehdin perille... ilman sakkoja.

Kone paketista, akku lataukseen, käyttis sisälle, ohjelmien viilausta ja se on siinä. Nyt sitten ollaan totaalisen mobiileja. Tätäkin kirjoitellaan parvekkeelta kahvikupin äärestä. Loistavasti tuhlatut 500€.

... mikä siinä on kun useimmat laitevalmistajat (tässä tapauksessa mobiili), eivät viitsi panostaa yhtään omaan tuotekehitykseen, vaan tyytyvät valmiisiin ratkaisuihin, joita sitten myyvät omissa kuorissaan.

No nyky-yhteiskunnan mentaliteetti on kuitenkin sitä tasoa, että sama se kuinka se raha riistetään kuluttajilta, mutta melkein tuonkin kuvassa olevan luurin merkki pitäisi olla Qualcomm, eikä kyseinen valmistaja X. Just my 5 cents.

Niin ja tämä tuli vain todettua kun kyseisen luurin purin tekemisen puutteessa.

Tein varmaan parhaan ratkaisuni pitkään aikaan. Myin ison, ruman, hitaan jne. pöytä-PuuCeen ja tilasin läppärin. Hihhei.

Saksanmaalta (Mindfactory) pitäisi saapua idänihme (HP nx6325) parin viikon sisään, joten siitä lisää, kunhan se on hyppysissä.