Entries by Pekka Lehtonen

Patriootti sai uutta palikka ja talliin ilmestyi maantiepyörä. Isän vanha Tunturi Retki 10 vuodelta 79 karisti liikakilot, muuttui sinkulaksi ja sai uudet renkaat. Ruma kuin saapas mutta kyllä tuolla kehtaa töihin mennä. Kuvan ottamisen jälkeen eturengas vaihtui vielä mustaksi ja lukko irroitettiin rungosta laikalla.

EDIT: Mainittakoon vielä että Patriootti painaa inan reilu 16 kg ja Tunturi noin 14 kg. Olisin toivonut Tuntsan olevan hivenen kevyempi. Mutta ainakin rungon lujuuteen voinee luottaa. Eron voisi kyllä pyöriä katsomalla kuvitellut suuremmaksi. Yhden työmatkan kokemuksella voin todeta että jousitus on mukva lisävaruste ja että kippurasarvista ei saa hyvää otetta oikein millään. 8.5kilometriä meni aikaan 30min ja matkalla oli vielä Lukonmäki talutettavana. Kylmiltään 5min paremmin kuin Patulla ikinä.

DOT:in uudet mikit on nyt sitten virallisesti koeponnistettu. Erittäin hyvin toimivat ja hyvältä saundasivat. Etumikki oli edelleen tukeva ja paksu mutta erottelevampi ja "kuulaampi" kuin ennen. Hivenen jopa yksikelausen mikin kirkkautta havaittavissa. Takamikki oli tiukka ja antoi melkoisen paljon tasoa vanhaan verrattuna. Mikit eivät kiertäneet ja ulisseet hallitsemattomasti niin kuin vanhat vaan nämä sai jopa kiertämään siilleen tarkoituksella.

Pitkäaikainen suunitelma alkaa hissukseen toteutua. Sain käsiini riittävän tehokkaa läppärin ja siihen Ubuntu Studion. Ubuntu Studiossa on valmiina kutakuinkin kaikki tarpeellinen musiikin tekemiseen ja moniraitatallennukseen.

Ardour moniraituri sisältää enmmän ominaisuuksia kuin jaksan opetella ja Hydrogeinllä saa huvittavan helposti tehtyä rumpuraidan biisiin kuin biisiin. JACKilla kaiken saa synkattua keskenään ja elämä hymyää. Pikainen testailu Pocket PODin ja läppärin sisäisen äänikortin kanssa osoitti että koneessa on riittävästi vääntöä monen raidan soittoon ja tallennukseen. Ainoa ongelma on kummalinen rätinäongelma, joka todennäköisesti johtuu siitä että äänikortin lähtöpuskuriin luku ja kirjoitus ei pyöri ihan samassa tahdissa. Hetken kaikki on kunnossa, sitten rätinä pikkuhiljaa lisääntyy kunnes taas loppuu aloittaakseen jälleen alusta. Tämä todennäköisesti korjaantuu ALSA ja JACKIN asetuksia säätämällä. Onneksi tämä ei vaikuta tallennukseen.

Vielä pitäisi löytää reilusti aikaa ja luovuutta että saisi jotain järkevää aikaiseksi. Ainakin taustaraitoja tiluttelun pohjaksi luulisi syntyvän. Tarkoitus olisi myös hankkia USB Audio Interface kahdella tulokanavalla mikkietusella ja instrumenttitulolla. Pitää toivoa että ovat standardi USB laitteita että toimivat ALSA:n kanssa.

Pitkään suunniteltu mikkienvaihtoprojekti tuli vihdoin tehtyä. DOTti on mahtava kitara mutta hivenen tumma saundiltaan ja varsinkin etumikin osalta. Hommasin joulun tienoilla Thomannilta Seymour Duncanin Hotrodded Humbucker setin, joka on siitä asti sitten odottanut hyllyllä asennusta. Ensi oli tarkoitus viedä oikealle kitaramaakarille vaihdettavaksi nuo mutta pihi kun olen niin ryhdyin hommaan itse.

Mikkien vaihto ES335 malliseen kitaraan on hivenen haastavampaa kuin perinteiseen sähkäriin. Kaiken elektroniikan joutuu ottamaan ulos kitaran kaikukopasta kannessa olevan "f"-aukon kautta ja virittelemään takaisin erinäisillä lankavirityksillä. Käsiä kun kopan sisään ei saa mahtumaan.

Super 70

Vanhoja amikkejä irroittaessa tuli vastaan pikku ylläri. Etumikki ei suinkaan ollut alkuperäinen vaan Ibanezin Super 70. Tätä mikkiä Ibanex käytti aikoinaan tehdessään kopioita Gibsonin malleista joskus 70-luvulla. Ilmeisen kehuttu ja jopa jonkunverran vintageuskottavuutta omaava mikki on siis kyseessä. Takamikki näytti myös siltä että jotain sille oli tehty. Tätä mikkiä en tunnistanut kun pohjassa oli vain merkityksetön numerosarja.

Duncanit kiinni

Vanhat mikit pois ja uudet kiinni. Uusissa mikeissä oli yllättävän jäykät kaapelit ja ohuet johdot. Toivoa sopii että eivät katkea juotosten vierestä. Ihan heti kun ei viitsisi ottaa pakettia uudestaan auki. Pitää sanoa Epiphonen kunniaksi että kitarassa oli ensiluokkaisen siistit johdotukset. Kyseessä on kuitenkin Koreassa 1999 tehty malli eikä esimerkiksi laadukkaampana pidetty Japanilainen kopio.

Potikoiden ja liittimen pujottelu paikalleen oli melkoisen jänskä homma, joka onneksi sujui ilman suurempia vaikeuksia. Kärsivällisyttä vähän vaadittiin mutta hommasta selvittiin kunnialla ja kitaraa enempää tölvimättä.

Pocket POD ja ensimmäiset kuulumiset

Ensimmäisen pikatestin tein Line6:n Pocket POD:illa. Tuolla maan mainiolla mallinnuspurkilla. Mitäs tähän nyt sitten sanoisi. Hyvältähän nuo kuulostivat. Takamikissä tuntui olevan enemmän tökyä kuin ennen ja etumikki oli vähän kuulaampi kuin ennen. Pitää testata ajan kanssa omalla vahvarilla jahka taas pääsee treenikämpälle. Alustavasti vaikutti kuitenkin oikein hyvältä.

Vanhan Kotipolttoisen puolella kirjoittelin pitkät pätkät putkivahvistinprojektistani. Projekti alkoi jo vuonna 2004 mutta säätö jatkuu yhä. Vahvistin on käynyt läpi useamman "klassikkovahvistimen" kytkennät ja useamman oman kokeilun. Moni version on ollut suhteellisen tyydyttävä ja ainakin yhtä moni melkoinen pettymys. Peruskonsepti kasvoi yksinkertaisesta yksikanavaisesta "mid-gain" tahi "rokkisärö" vahvarista kaksikanavaiseen "high-gain" hirviöön. Etuasteputkia tuli matkan varrella yksi lisää ja etusen vahvistusasteet kasvoivat kahdesta neljään. Tässä entryssä on tarkoitus pohtia vähän parin viimeisimmän vahvariversion ominaisuuksia ja kytkentöjen syvempiä olemuksia.

Status Quo

Varsin pitkäikäinen versio vahvarista oli kolmeasteinen Marshallin JCM800 vahvistinta mukaileva härveli, jossa oli kaksi kanavaa ja kummallekin oma Gain ja Volume. Mukana myös kokeelliset basson ja diskantin säädöt. Olin tähän versioon kovin tyytyväinen pidemmän aikaa. Basson säätö oli tehty vaihtamalla 1. ja 2. vahvistinasteen välissä olevaa kytkentäkondensaattoria. Tämä toimi suhteellisen hyvin ja mahdollisti vahvistimen säätämisen erilaisille kitaroille sopivaksi. Minulla on käytössä vanha Jacksonin hevikepukka, jossa on hieman ohut mutta varsin iskevä saundi ja Epiphonen The Dot, jossa huomattavasti bassompi ja tummempi saundi. Pienempi kytkentäkonkka esti Dottia "puuroutumasta" ja isompi konkka antoi Jacksonille tökyä alarekisteriin. Diskanttisäädin oli yksinkertainen RC-piiri jossa sarjavastuksen arvoa säädettiin potikalla. Tämän version ainoa ongelma oli hivenen tumma saundi. Tiettyä "avoimuutta" ja kirkkautta puuttui. Selvimmin tämä tuli esille kun vertailin omaa vahvistinta kaverin omatekeleeseen. Tästä alkoi uusi varustelukierre ja paremman etusen etsintä.

Trainwreck

Seuraavaksi päätin kokeilla paljon kehuttua (www.ampgarage.com) Trainwreck Express -tyylistä ratkaisua. Express on legendaksi nousseen ja jo poismenneen Ken Fisherin lempilapsi. Vahvistin, jota on kehuttu parhaaksi "lead"-vahvariksi kautta aikojen. Vahvistimessa ei ole ollenkaan master volumea ja reilu 30 watin lähtöteho. Vahvistinta on tarkoitus ajaa aina päätesäröllä ja meteli on sen mukaista. Oma vahvistin on vain 15wattinen ja silti jouduin käyttämään keinokuormaa metelin laskemiseen siedetäväksi.

Aikani asiaa tutkittuani päätin rakentaa mukaelman Expsressin hengessä. Express on varsin hyvin suunniteltu vahvistin, jossa on yksi varsin merkillepantava piirre: Toisen ja kolmannen vahvistinasteen välinen RC-kytkentä on viritetty alarajataajuudelle, joka on noin 450Hz! Tämä tarkoittaa siis että -3dB pisten on yli neljä kertaa korkeampi kuin normaalivireisen kitaran tuottama matalin ääni. Paperilla tämä tuntuu käsittämättömältä mutta on kovin järkevää kun vahvistimella soittaa.

Kun Expressin säätää niin että kitaran volumepotikka täysillä säröä irtoaa riittävästi (paljon) voi pelkkää kitaran volumepotikkaa käyttää särön määrä säätämiseen. Vahvistin reagoi aivan uskomattomasti. Pelkällä kitaran volume säädöllä voi siirtyä miltei täydellisen puhtaasta totaaliseen sirkkelisäröön. Parinteisesti kun kitaran volumea pienentää vaimenevat ylätaajuuden huomattavasti. Tämä johtuu kitaran mikin ja kaapelin kapasitanssin varsin epäedullisesta yhteisvaikutuksesta. (EDIT 26.3.2008: Eli siis. Mikin kela ja kaapelin kapasitanssi muodostavat LC resonanssipiirin. Resonanssi osuu sitä matalemmalle taajuudelle mitä isompi kapasitanssi kaapelissa on. Tämä resonanssipiikki saa kitaran kuulostamaan "kirkkaalta". Resonaattorin Q arvo pienenee sitä mukaa mitä pienemmälle volumepotiikkaa väännetään. Kas kun volumepotikkaa on mukana resonanssiipiirissä ja kasvava resistanssi vaimentaa resonanssia. Tämä taas saa saundin tummumaan ja kuulostamaan "tunkkaiselta".) Mitä ilmeisemmin tuo mielenkiintoinen 450Hz viritys ja 6dB/oct vaimennus sen alapuolella kompensoivat diskanttivamentuman varsin mallikkaasti sitä mukaan kun säröytymisen tuoma kompressointi vähenee. Hienoa.

Oli ainoastaan yksi ongelma. Vahvistimessa oli gainiä aivan hulluna ja häiriöt sen mukaisia. Kun kitaran volumea pienensi laski taso jo niin alas että efektikippojen käyttäminen muuttui varsin hankalaksi. Lähinnä ne vain lisäsivät häiriöitä. Tästä syystä jouduin taas palaamaan suunnittelupöydän ääreen.

More, more, more

Express etunen käyttää vain kolmea triodia neljästä mahdollisesta. Päätin yrittää matkia päätteen säröä lisäämällä peliin vielä neljännen vahvistinasteen ja sopivia säätöjä ja RC-virityksiä. Ja mikä tärkeintä: Master Volumen. Samalla settiin lisättiin perinteisempi Basso ja Treble kontrolli ja lisäksi vielä yläpäitä tasoittelemaan erillinen "cut" potikka. Nyt käytössä on yksi Gain säätö ja kaksi erillistä master volumea. Lisäksi relekytkennällä vaimennetaan toisen "kanavan" vahvistusta ja näin käytössä on särö ja vielä särömpi saundi.

Tämä ratkaisu vaikuttaa varsin onnistuneelta. Vielä pitää hioa kytkentäkonkkien arvoja ja säätää asiat niin että saundi on yhtäaikaa "tiukka" mutta ei kuitenkaan "ohut" ja kasa muita äänen kuvaamiseen kelpaamattomia adjektiiveja... Suunnitelmana on myös vaihtaa EL84 pääteputket 6V6GTA malleihin. Näiden saundin on sanottu sopivan tämmöiseen rokkivahkeeseen paremmin. Tarkoitus on raportoida lisää jahka raportoitavaa tulee. Myös kuvia jähdotuksen nykytilasta ja mahdollisia ääninäytteitä tulevaisuudessa...

Parahin terveisin,

Pekka

Tulipa taas innostuttua. Nimittäin siirtolinjakaiuttimista. Tai oikeastaan nyt aluksi vaan subbarista. Yksinkertaisimmillaan kyse on neljännesallon mittaisesta putkesta, jonka toiseen päähän kiinnitetään kaiutin. Etuina suljettuun koteloon nähden on että kotelon ilmajousi puuttuu lähes kokonaan. Tämä parantaa transienttivastetta ja pienentää säröä. Refleksikoteloon verrattuna bonuksena on että ei tarvitse odotella refleksiputken resonanssia vaan toisto on hifihörhöjen termeillä "nopea" . Miinuksena on pakko nainita että siirtolinjasta tulee väkisinkin aika iso jos meinaa saada viritystaajuuden tarpeeksi alas. 30Hz taajuudelle linjan pituudeksi tulee noin kaksi metriä... Onneksi linjan voi taittaa, täyttää vanulla ja tehdä kartiomaiseksi. Tämä lyhentää fyysistä pituutta jonkin verran.

Lisää informaatiota aiheesta:
http://www.t-linespeakers.org/
http://quarter-wave.com/
Seas THOR kaiutin

Saattapi olla että 8 tuuman elementillä varustettu subbanen valmistuu vielä ennen ensi vuosikymmentä...

http://www.yle.fi/uutiset/24h/id58748.html - Tämän juuri halusimmekin lukea: joka autoon GPS paikannus ja kansalaiset reaaliaikaiseen seurantaan. Ei näin. En ota kantaa siihen onko "kilometrivero" hyvä vai huono ratkaisu mutta totetus vaikuttaa hieman Orwell-henkiseltä. Innokkaammat voinevat ottaa asiasta yhteyttä uuteen liikenneministeriin: http://www.anuvehvilainen.fi/

Luvatut skemat ja piirilevykuvat DIY vahvarin jakosuotimesta. Kyseessä on 12dB/oct L-R jakosuodin. Käytännössä siis toisenasteen Sallen-Key suotimet Q arvolla 0.5. Lisäksi subbarikanavan summaus ja Linkwitz-korjaus. LT-piiri on erillisellä pienellä piirilevyllä, joka tökätään jakarilevyn päälle piikki- ja holkkiriman avulla. Erilaisten korjausten testaaminen on näinollen hivenen helpompaa. Sopivia arvoja voi laskea www.linkwitzlab.com sivuilla olevien Exel-sheettien avulla. Kotelon parametrit saa joko simuloimalla WinIsd PROlla tai mittaamalla ja laskemalla.

In English: An L-R 12dB/oct xover w/ mono-subwoofer output and Linkwitz Transform circuit.

Skemat:
Xover: xover_w_sub.pdf
LT-circuit: xover_w_sub_lt.pdf
Power: xover_w_sub_psu.pdf
PCB: xover_w_sub_pcb.pdf
Layout: xover_w_sub_mnt.pdf

Kauan kaavailtu subbariprojekti on valmistunut. Pohjana LinkwitzLabin sivuilla olevan Pluto-subbasen konsepti. Elementtinä Peerless SLS10 ja kotelona suljettu 31 litrainen.

Kotelo on 25mm MDF levyä ja kasattu liimalla. Tukia on kaksi: yksi kotelon keskellä ja yksi elementin takana poikittain. Täytteenä Biltman vanua silleen "sopivasti". Pinnassa Marimekon "Ananaksenkukka" pellavakangas kiinnittetty ja viimeistelty Tikkurilan Kaluste Kivalla. Pintamateriaali paransi subbarin hellasäröä desibelitolkulla. Vaimo jopa oli hyvillään kun kotelo tuli olohuoneen uudelleenjärjestelyn seurauksena näkyvälle paikalle...

31 litrainen purkki on virallisesti laskien SLS10:lle aivan liian pieni ja kotelon Q-arvoksi tulee noin 0.98 ideaalisen 0.5:n sijaan. Resonanssitaajuudelle tulee myös noin 3dB:n korostuma. Subbarin taajuusvaste on oikaistu "Linkwitz Transform"-piirin avulla ja ainakin teoriassa toistovaste ulottuu noin 25 hertsiin Q arvolla 0.5. Mittaillaan jahka keritään. (Päivitys 9.2.2007) Pikainen mittaus elementin kalvon vierestä pienillä paineilla todisti teorian. noin -6dB @ 20Hz. Ei paha...

Vahvistimena toimii LM3886-piiri, josta irtoaa noin 40 wattia 8 ohmin kuormaan. Linkwitz-korjaimen suhteellisen rajusta vahvistuksesta huolimatta tehoa tuntuu olevan ihan riittävästi. Tulevaisuudessa on tarkoitus käyttää kahta LM3886-piiriä sillattuna ja saada kuormalle miltei nelinkertainen jännite. Luulisi riittävän. (Päivitys 9.2.2007) Tulipa tuossa testattua että jo tuo nykyinen vahvistin jaksaa ajaa elementin ns. laitaan melko helposti eli taidan jättää siltauskokeilut tekemättä...

Samaan koteloon subipäätteen kanssa on rakennettu myös 90Hz 12dB/oct L-R jakosuodin ja LM3886-vahvarit myös pääkanaville. Tarkempaa tietoa, skemat, piirilevykuvat sun muut myöhemmin...

Subbari paransi musiikinkuuntelukokemusta merkittävästi. Pääkajareina toimivat OR:n MTM:ät eivät jaksa toistaa kuin jonnekin 60 hertsiin joten subbari paikkaa mukavasti puuttuvan aukon alarekisterissä. Basari jytisee ja tömisee melko vakuttavasti. Jakosuodin tuntui auttavan myös pääkaiuttimia joiden ääni jotenkin selkeytyi kun liiat bassot leikattiin pois.

Kustannukset: 18e levyt, 20e kangas, 15e lakka, 70e elementti, 15 vanu yms. Vahvistin yhteensä noin 300 euroa (tähän mennessä...).

Seuraavaksi "HiFi"-projekti jatkuu uusilla pääkaiuttimilla. Mitään en ole vielä päättäny mutta dipoli tai "open baffle" ratkaisuja olen miettinyt.

Tuli sitten väkästettyä pieni mittamikrofooni. Tällä olisi tarkoitus mitata poppikoneiden toistovastetta kotisohvalla. Skema ollos tarjolla PDF formaatissa: measmic.pdf.

Mahtaakohan joku lukeä tätä blogia? Aivan sama. Syksy tuli ja kaikkia vituttaa. Linnut laulaa puissa niin kuin olisi toukokuu... Auto pitäisi katsastaa vaikka tuskimpa se läpi menee. Rupesi pätkimäänkin tuossa. Väsyttää aivan sikana. Tunnit on miinuksella. Vatta on sekaisin. Mielenterveys vähän hapuilee. Valitus valitus. Eikös BLOGien perimmäinen tarkoitus olekin tallentaa keskivertomitättömyyksien pillitys. Näin ainakin luulen vaikka en itseäni keskivertomitättömyydeksi laskekkaan. Ja sitä paitsi: ketä oikeasti kiinnostaa mitä minulle tai jollekin muulle kasvottomalle webin käyttäjälle kuuluu. Tuskin ketään. Eihän täällä ole edes tissikuvia.

Jokavuotinen kuvauskeikka alkaapi taas tänään kun Maata Näkyvissä festarit pyörähtävät käyntiin 22. kerran Turussa. Allekirjoittaneen valokuvauksellisia edesottamuksia voi seurailla osoitteessa: http://www.maatanakyvissa.fi/gallery2/v/media/.

"Suunnittelin" sitten tuollaisen. Rakentaakin kai pitäisi. Skema: simpleheadphoneamp.pdf

Germanium tuo maanmainio alkuaine, josta aikanaan kyhättiin ensimmäinen transistori on vieläkin voimissaan. Vanhat transistorit suoraan 50 luvulta tuottavat edelleen makeimmat säröt ja parhaat pörinät mitä kitaraefekteissä on kuunaan kuultu. Pii kalpenee isoveljensä rinnalla kun matala kynnysjännite, ennalta-arvaamaton vuotovirta ja käsittämätön lämpöryömintä näyttävät notta mistä kana rakkonsa tyhjää.

Eli siis. Ostin (kun halvalla sain) 18 kappaletta OC140 transistoreja. Mitä ilmeisimmin kytkintransistoriksi aikoinaan tarkoitettuja NPN laitoksia, joiden vuotovirrat ovat suunnilleen kohtuullisia ja virtavahvistus miltei sama kollektorille ja emitterille (Eli ns. reverse gain on miltei sama kuin hfe. Eipä ole väliä miten päin trankun kytkee kunhan muistaa että kanta on keskellä ). Näistä olisi sitten tarkoitus rakentaa säristin jos toinenkin. Ensimmäinen "Rangemaster" on jo kasattu ja hyvältähän tuo kuulostaa. Tarkoituksena olisi vielä rakentaa ainakin kopio Fuzz Facesta ja Tone Bender tai pari. Mahdollisesti jopa myyntiin. Katsotaan miten lähtee sujumaan.

Nyt on muutama pidempi lenkki Patriootilla ajettu. Aika jännä kokemus kyllä tuo täysjousto. Iskarin säädöt tuskin ovat ihan kohdallaan mutta silti meno on melkoisen miellyttävää. Jännä tunne kun voi halutessaan vaan istua satulassa ja polkea. Ei tarvitse väistellä jokaista juurta ja kiveä, eikä ajaa seisten ihan vaan siksi ettei kassit ottaisi liikaa osumaa. Miellyttävää.

Alamäessä tulee esiin täysjouston parhat puolet. On sitä mäkeä jäykkiksellä laskeskeltu ja kaikkea mutta onhan tässä nyt ihan eri meininkin. Ei tarvitse koko ajan keskittyä siihen että pysyy polkimilla. Voi kerrankin katsoa vähän suoremman linja siitä kivikon ja juurakkojen yli ja antaa palaa. Patriootin geometria on sopivasti loivempi ja paino hieman taaempana kuin vanhassa hodarissa. Mutkat taittuu hienosti ja jyrkemmätkin kohdat menee vakaasti. Vauhtia on reilusti enemmän kuin ennen...

Patulla on hieman enemmän painoa kuin vanhalla Hodarilla ja koska iskarissa ei ole minkäänlaista keinumisenestoa on tasamaalla ja ylämäessä ajaminen hieman jäykkistä raskaampaa. Tarkoituksena olisi vaihtaa voimansiirto uuteen ennen kevättä. 9 lehtinen pakka taakse ja isoin ratas 34 pikkinen (nykyinen 28 piikkinen). Edessä varmaan pidän 36 piikkisen ettei perä liikaa potkisi jaloille joustellessaan.

Kerrottakoon vielä Tamperelaisille lukijoillemme että Mannerheiminkallion vieressä olevalla mäellä on mukavaa mäkipolkua vaikkaa kuinka. Miltei Kaupin veroinen leikkipaikka. Ellei jopa parempi. Ei kovin korkea mutta linjoja löytyy vaikka kuinka. Ylhäällä kalliota ja alempana kuusikkoa. Välissä valinnan mukaan kivikkoa tai tasaisempaa. Kannattaa käydä testaamassa.