Kotipolttoinen

Kirjoitetaanpas tämä nyt heti nettiin niin kukaan amerikkalainen ei ehdi tekemään järjestelmäpatenttia.

Tarvikkeet: 12V Ledinauhaa (tyyliin tämä), ATX-poweri, ATTINY2313 (tai vast.) mikrokontrolleri, RC5-kaukosäädin, muutama mosfet- tai darlington-transistori.

Mikrokontrolleri (mcu) ottaa sähkönsä ATX:n 5V standby jännitteestä ja on siten koko ajan päällä ottamassa vastaan kaukosäätimen komentoja. Mcu ohjaa ATX-powerin "power on" signaalia, jolla 12V jännitteet (ja siten ledinauhat) saa kytkettyä päälle.

Tarvittaessa mcu ohjaa myös 2 tai useampaa kytkintransistoria, joiden perään on kytketty ledinauhat. Näin saadaan useita itsenäisiä valoryhmiä. Tarvittaessa voidaan tehdä himmennys käyttäen mcu:n PWM lähtöjä jokaiselle valoryhmälle erikseen. Jokaisen valoryhmän ohjaus voidaan tehdä kaukosäätimestä. Kaikkien valojen yhtäaikainen sammutus tehdään sammuttamalla ATX-poweri "power on" signaalista. Koska MCU pidetään koko ajan päällä voi järjestelmä "muistaa" viimeksi käytössä olleet valoasetukset sammuttamisen jälkeen. Tarvittaessa tila tallennetaan EEPROM muistille.

ATX-powerin 3V ja 5V lähtöjä voidaan käyttää samaan tapaan ohjaamaan yksittäisiä teholedejä (huom. virranrajoitus ja kynnysjännitteet!).

Sokaisevan itsestäänselvää.

Pekka

Pakkoloma uhkaa loppua kesken ja säätäminen on saatava päätökseen. Kaamea tuunaus ja virittely tuotti oheisen skeman mukaisen lopputuloksen. Aika ratkaiskoot tämän version eliniän.

Etusta säädettiin urakalla edellisestä versiosta. Toinen putki vaihtui 12AU7:n (NOS Mullard). Kahden viimeisen vahvistinasteen välissä on melkoinen hässäkkä. Takaisinkytkennällä ja muilla säädöillä koitetaan matkia päätevahvistinta edes jotenkin. Päätteeseen piti lisätä konkkia kun pirulainen oskilloi 30kilohertsillä kun nupit oli kaakossa.

Huomisissa treeneissä pääsee kunnolla luukuttamaan. Katotaan sitten malttaako lopettaa säädön ja keskittyä olennaiseen. Tuskin...

Pekka

Pari vuotta sitten tuli rakennettua mm. tämmöinen Fuzz-Face -variantti. Toimii kuin junan vessa. Makea fuzz tai reilu boosti. Kyllä tällä kelpaa Purple Hazea soitella. Käytin OC140 trankkuja kun sellaisia muutama oli jemmassa. Toiminee myös pienehköllä hfe:llä varustetulla pii-trankulla tai jollain muulla germaaniumilla.

Pekka

MuroBBS:ssä oli mainio kebabohje.

Josko käy niin hassusti että tuo sivu on johonkin kadonnut niin tässä sama tekstinä: kebabohje.txt.

Pekka

Säätöprojektin päätteeksi DD-15 sai uuden kotelon. Koivuliimalevyä ja kiiltävää Kiva-lakkaa. Lakan piti olla sävyltään wenge mutta eihän tuo ole edes lähellä. Sisuskalut ovat sekavat kuin ennenkin. Vähän nippareita kehiin niin hyvä se on.



Pekka

Pitkällisen säätämistauon päätteeksi kitaravahvain sai uudet pääteputket. EL84 sai väistyä kun tilalle tuli 6V6GTA. Aitoa 60-luvun NOS:sia. Päätteen kytkentä muuttui sämalla hieman ja vahvarista riisuttiin turhat hienoudet pois. Kanavanvaihtorele sai lähteä ja fixed-biaksesta palattiin katodibiasointiin. Etusen kytketää trimmattin myös hieman ja virtalähdettä parannettiin. Hyvin soi vaikka itseäni kehunkin.

EDIT 4.1.2010: Etusta säädetty ja hieman yksikertaistettu. Saundin "tumppuuntuminen" kitaran volumea pienentäessä korjaatui yhdellä 470pF konkalla jännitteenjakovastuksen yli ennen viimeistä triodiastetta. Turhat Grid Stopperit poistettiin. PI:hin lisättiin "LIMIT" potikka rajoittamaan PI:n ulostulotasoa. Tällä saa rajattua maksimi lähtötehon noin 16watista 4wattiin. Toimii yllättävän hyvin. Pääteputkina RCA:n 6V6GTA. Aitoa NOS:sia. Etusputkina EH:n 12AX7:t. PI:ssä 12AU7 Mullardi. NOS:sia sekin. Kelpaa soitella nyte.

EDIT 6.1.2010: Mikäs tässä säätäessä kun ei tarvii töihinkään mennä... Etusen säätö jatkuu. Vahvarin toinen vipukytkin kytkee nyt ison konkan toisen triodin katodille ja samalla puolittaa 2. ja3. asteen välisen RC-kytkennän rajataajuuden. Seurauksena lisää tökyä varsinkin bassopäähän. Tätä moodia tuskin tulee pahemmin bändisoitossa käytettyä mutta yksin soitella siitä kyllä irtoaa kiva "chunkka-chunkka".

EDIT 9.1.2010: Säätö jatkuu. Etusen impedansseja skaalattu pinememmiksi pienemmän kohinan toivossa. Vähän suotoa yläpäille myös lisätty.

Pekka

Koska olen ilonen niin postaan vastekäppyrän MTM-virityksistäin:

Jako 2. astetta. Rajataajuus noin 1.6kHz. Diskantilla ensimmäinen aste on linjatasoinen ja toinen aste päättärin jälkeen suojakonkan ominaisuudessa. Dipolikorostuma on imaistu pois ja laskeva vaste korjattu noin 40Hz asti.

Diskantille piti tehdä hyllykorjain, joka söi 2500 hertsin yläpuoliselta alueelta kolmanneksen pois. Ilmeisesti etulevy boostaa ylärekisteriä. Ja itseasiassa sain samankaltaisia tuloksia aikaisemmissa mittailuissani suunnilleen saman kokoisessa etulevyssä (ks. Suuntainmittauksia).

Uudet lätyskät on tehty 18mm koivuliimalevystä. Mitat noin 300x595mm. Elementit kultaisenleikkauksen määräämillä paikoilla. Ehkä vähän turhankin epäsymmetrisen näköiset noista tuli... Pinnassa vesipetsiä ja mehiläisvahaa.

Nyt kelpaa kuunnella. Yllättävän hyvin tulee bassot ja bassarin potkaisut. Siis sitä "iskevyyttäkin" löytyy. Mun mielestä...

Pekka

Säälittävän huonosta dynamiikasta kärsivä Dinojen Farm on ilmeisesti mennyt pieleen masterointimokan takia. Nettisivuillaan bändi pahoittelee asiaa ja lupaa vaihtaa rikkinäiset levyt uusiin. Tämä on oikeutta! Viallisen levyn DR lukema on vaivaiset kaksi ja ehjän kuulemma luokkaa 7.

Lisää infoa aiheesta on dinojen webisivulla: http://dinosaurjr.com/ ja ohjeet levyjen vaihtoon täällä: http://media.pias.com/dinosaurjrfarmcd/.

Pekka

Tialsin kokeeksi Play.comista peri levyä ja päätin ryhtyä levyarvostelijaksi. Ylensä en suosi kamalia ulkkomaalaisia levykauppoja mutta kun levyt on miltei puolet halvempia kuin suomessa ja ne tulee postilaatikkoon ilman kuluja niin minkäs teet...

Dinosaur Jr - Farm

Harvinaisen hyväntuulista ja jopa hyväntahtoisen kuuloista surinarokkia. Nämä herrat osaavat toistaa itseään todella tyylikkäästi. Biisit läpeensä aika saman tyylisiä mutta kuitenkin vallan toimivia. Rytmikitarointi on levyn parasta antia. Yhtä aikaa surisevia sointuja ja kirkkaita melodioita. Takana vasta pari kuuntelukertaa ja tämä selvästi vaatii vähän enemmän perehtymistä auetakseen kunnolla.


The Dead Weather - Horehound

Jack Whiten uusin viritys. Tälläkertaa herra soittaa rumpuja. Mukana mm. The Kills orkesterissa vaikuttanut Alison Mosshart. White Stripesia tämä ei todellakaan ole. Eikä se oikeastaan haittaa. Aika kokeilevaa matskua paikoitellen mutta koukkuja biiseistä löytyy vaikka kuinka. Vaatii useamman kuuntelukerran avautuakseen mutta ensivaikutelman perusteella tuntuu oikein toimivalta. Saundeiltaan muistuttaa jonkinverran The Raconteursin viimeisintä levystä.

Open baffle kajareiden versio numero kaksi. Pitkällisen pohdinnan ja hetken mielijohteen yhdistelmänä syntyin kahdella 8" bassolla ja suuntaimettomalla diskantilla varustettu lätkä. Työnimenä "Pöllö". Elementit laaitettu mahdollisimman lähelle toisiaan. Bassojen laipat tulee osittain diskanti päälle. Tämä ainakin teoriassa aiheuttaa mutkia diskantin vasteeseen. Materiaalina kaksi kerrosta 18mm mäntyliimapuulevyä. Mitat 100x30 cm. Yllättävän onnistunut väkästys.

Jakosuodin on sama kuin edellisissä beffeleissa mutta diskantin tasoa on nostettu vastaamaan kasvanutta bassojen herkkyytä. Myös dipolikorjausta on jatkettu alaspäin ja nyt vaste ulottuu huoneessa alle 40 hertsin. Äänenpaineet on ainakin omassa käytössä riittäneet mainiosti. Keskimääri elementit liikkuva hämmästyttävän vähän. Mitään elokuvaefektejä näistä ei irtoa mutta se ei ole tarkoituskaan. Huoneessa mitatut vasteet ovat yllättävän hyvät. Aaltoilua on mutta vaste pysyy kutakuinkin 6dB:n sisällä miltei koko kaistalla. Kuuntelupaikalle ilmestyy pari harmillista nollaa. Nämä saattavat johtua siitä että kuuntelupaikka on liian lähellä huoneen keskikohtaa.

Kajarit kuulostavat minun korvaani hyvältä. Diskattin tarkempi ja enemmän esillä kuin suuntaimellisessa versiossa. Tämä on hyvä sillä olin vähän pettynyt edellisten tukkoisuuteen. Saundi on mukavan ilmava. Erottelua löytyy ja stereokuva on sopivan leveä. Iskut tuntuvat toistuvan napakasti ja bassoja on erittäin helppo seurailla. Näitä pitää nyt kuunnella muutama viikko ja sitten pitää tehdä jonkilainen päätös jatkosta. Taka-diskanttia pitää myös kokeilla. Josko se toisi vielä lisää avaruutta ylärekisteriin.

12.7.2009

Takadiskatti asennettu. Vaikutelmat samat kui edellisellä kerralla. Ei juuri merkittävää muutosta. Ei minun korviini ainakaan. Pitäisi pystyä kytkemään päälle ja pois noita lennossa niin voisi olla helpompi huomata erot.

Subbari on myös kuviossa mukana taas. Jakotaajuus noin 42 hertsiä. vaste ulottuu nyt alle 20 hertsiin. Kovin paljoa ei varmaan painetta irtoa yhdestä suljetusta kymppituumaisesta mutta ulottuvuutta löytyy. Herbie Hancockin Mojuban patarummut kuuluvatten nyt helposti. Vasteessa kylläkin harmillinen monttu 50 - 60 Hz tienoilla. Tähän ei taida auttaa kuin kuuntelupaikan siirtäminen. Sääli vaan kun se tuskin nyt onnistuu. Ensiavuksi nostin Rhytmboxin EQ:lla tuota aluetta vähän ylemmäs.




Kuvia:

Työstin vanerista pari suuntainta ja mittailin vasteita. Ideana oli työstää suhteellisen helposti suuntaimia ja todeta toimiiko. Kaikissa mittauksissa elementtinä Seas 27TDFNC/GW. Mittaukset noin 60cm etäisyydeltä ja 0, 15, 30 ja 45 asteen kulmiin. Yli 10kHz alue vaimenee kaikissa mittauksissa rajusti johtuen mittamikistä.

EDIT: Lisätty uusia mittauskäppyröitä ja AWSM-140 suuntaimen mittaukset.

EDIT2: Lisätty uusi mittaus AWSM-140:stä. Nyt aletaan olla hehtaarilla.

Ensimmäsenä pieni suuntain, joka on jyrsitty 45asteen viisteellä 12mm vaneriin. Reunoja pyöristelty hivenen hiomalla. Noin 25*25cm baffle.



Isompi suuntain. Noin 20mm syvä. jursitty ensin 45asteeseen ja hiottu sitten reuna pyöreäksi. 30*35cm baffle.



Matala suuntain. 45asteen kulma, noin 10mm syvä, soikea levynpala:



Elementti ilman suuntainta 30 x 35cm levyssä. Toinen vaste uudella mikillä ja titaani dome elementillä.



Uusittu pieni suuntain. Reunoja hiottu reilummin, jotta kulma suuntaimen ja etylevyn välillä tasoittuisi. 25*25cm baffle. Toinen vaste titaanidomella ja uudella mikillä.




Musta hevonen. 25mm MDF-levyyn puukolla ja hiomapaperilla työstetty halkaisijaltaan noin 150mm suuntain:



AWSM-140, jonka kurkkua suurennettu sopimaan elementtiin paremmin. Suuntain kiinni aikaisemmin esitellyissä Open Baffle kajareissa. Mittauksissa näkyy titaanidomella korostuma kolemen kilohertsin yläpuolella, jota ei aikaisemmin ole näkyny ja kangasdome on sekin yhtä väkkärää. Kumpikaan mittaus ei muistuta netistä löytyviä mittauksia kyseisestä suuntaimesta. Eka kuvassa titaani toisessa kangas parilta eri etäisyydeltä.

EDIT2: Uusi hätäinen mittaus. Tälläkertaa ajoin muutaman sekunnin kohinaa kohtuullisella amplitudilla elementtiin jotta ferrofluidit lämpenisivät. Taas tuli erinäköinen käppyrä. nyt ollaan lähempänä "oikeaan" jo...



Mittauksista voidaan havaita useampi asia joka jo oikeastaan olikin tiedossa. Suuaukon koko vaikuttaa suoraan suuntaimen alarajataajuuteen. Noi 70mm 90asteen kulmaan avautuva näyttäisi toimivan noin kolmeen kilohertsiin ihan mukavasti. Varmaan oikein passeli pieneen 2-tie kajariin.

Mitä pyöreämpi on suuntaimen ja etulevyn reuna sitä siistimpi vaste. Suuntain myös tuntuu vähentävän etulevyn vaikutusta vasteeseen.

Iso MDF suuntain toimi hämmentävän hyvin. Harmi kun näitä on niin hankala työstää useampia samanlaisia.

Ilman suuntainta mitattu vaste oli suuri yllätys. Ilmeisesti etulevy vaikutti asiaan reilusti. Tuo kun ei ole edes lähellä datalehden käppyröitä.

Vertailun vuoksi SEASin sivuilta lainattu käppyrä diskantin vasteesta 60*80cm bafflessa.

EDIT: Uusien mittausten jälkeen ole yhä ymmälläni. Vasteet eivät ole ihan sitä mitä odotin ja vaihtelua on harmillisen paljon. Mittasetuppi ei sekään ole kaikkein paras mahdollinen mutta uskoin sen kuitenkin antavan parempia tuloksia. Höh.

Pekka

Pistosahalla saa ihmeitä aikaan. Tällä kertaa vaimon iloksi makkariin vähän nykytaidetta.



Pekka

Doddi. Tämä se on sitä todellista High-Endiä: VS1000 USB DAC riittävän isossa kotelossa. Tämä nyt on taas tämmöttinen vähän väliaikainen ratkaisu mutta menkööt. Kotelo on vanhan päätevahvistinprojetin peruja josta sittemin melkein tuli kuulokevahvistin... Kuvat puhukoot puolestani

Kuvia on taas otettu ja galleriaa täytetty. Turun tuliaisena saapui oma digikamera. Nikon D80. Kiva peli. Minä tykkään.

MN2008 Mediakuvat - Kuvaamassa olivat minä, Osku, Antti ja Heikki.

Pekka

Vihdoin on valmistunut pari aktiivisia Open-Baffle kajareita. Ideoita on kopioitu Linkwitz Labin sivuilta Phoenix projektista. Kyseessä on siis eräänlainen "koteloton" kaiutin, jossa on etuseinä ja vähän kylkeä mutta ei takaseinää. Tämä saa aikaan sen että bassokeskari säteilee miltei yhtä paljon ääntä eteen ja taakse. Kaiuttimen sivuilla etu ja takasäteily kumoavat toisiaan ja suuntakuvioksi muodostuu dipoli. Miinuksena bassovaste laskee 6dB/octaavilla paneelin rajataajuuden alapuolella. Tämä on kuitenkin helppo korjata elektronisesti.


Diskanttielementtinä on Seasin 27ttfn/gw (?) HifiTalon suuntaimella. Bassona on Seasin CA22RNX. Paneelin leveys noin 35 korkeus 40 ja syvyys 15 senttiä. Kotelo on 25mm MDF:ää ja pinnassa on harvinaisen epäonnistunut maalikerros joka on vielä harvinaisen väärää väriä. Sen piti olla tummanharmaa. Ei armeijan harmaa... Jakosuodin ja vasteenkorjaus on toteutettu aktiivisesti ja joka elementillä on oma päätevahvistin (LM3886). Jakosuodin diskantille on 1. astetta (+ suojakonkka) ja bassolle 2. astetta. Kuuntelutilanteessa kajarit vedetään noin 50cm kauemmas seinästä kuin mitä tuossa kuvassa. Tosin yllättävän hyvin toimivat noinkin lähellä seinää. Johtuneekohan siitä että takaseinä on vinossa kajareihin nähden?

Kajarin vaste on kaukana tasaisesta mutta ääni on yllättävän hyvä. Dipoli ei herätä huoneresonansseja läheskään niin pahasti kuin perinteinen pönttökajari ja bassot ovatkin todella tarkan kuuloiset. Vaimo kehui ääntä "ilmavaksi" ja huomattavasti miellyttävämmäksi kuin vanhojen OR:n lattiakajarien. Stereokuva on todella tarkka eikä näitä ainakaan rasittavaksi voi haukkua. Ensimmäisen illan kuunteluilla vanhoista levyistä paljastui taas uusia piirteitä. Pitänee siis kuunnella koko levyhylly ajan kanssa uudestaan...

Jatkosunnitelmiin kuuluu mahdollisesti subbariosaston muuttaminen myös dipoliksi. Nyt kuunnellaan ilman subia. Ajattelin myös jossain vaiheessa tehdä kajareista ns. lattiamallit. Ideana olisi käyttää kahta noin 60mm halkaisijan 1 metrin mittaista rautaputkea. Putket noin 40cm etäisyydelle toisistaan johonkin alustaan kiinni ja kajarin etulevy putkiin kiinni. Myös jakosuodinosasto pitäisi tehdä uudestaan kunnolla. Jaot pitäisi muutta ainakin toisen-, mielellään neljännenasteen Linkwitz-Riley -suotimiksi nykyisten RC-kikkailujen sijaan.

Lisää juttua elektroniikasta myöhemmin.

Lisäys 23.10.2008: Kajareita on nyt jonkinaikaa kuunneltu. Myös subbari on kytketty systeemiin jakotaajuudella 88Hz. Olen edelleen tyytyväinen kajarien ääneen. Parannus vanhoihin on todellakin huomattava vaikka petrattavaa kyllä vielä löytyy. Diskantin tasoa nostin parilla dB:llä. En ole varma huomasinko eroa mutta mittaus näytti paremmalta... Ilmeisesti "kotelot" ovat liian syvät ja sivuseinien väliin syntyy ikäviä resonansseja jotka näkyvät ainakin mittauksissa piikkeinä 300 .. 1000 hertsin alueella. Pitää kehittää jostain kiilamaiset levynpalat kotelon sisäseiniin. josko vaikka resonanssit vaimenisivat kun suoraan vastakkaisia seiniä ei ole. Toinen vaihtoehto olisi tehdä reilusti vaikka 20mm reikiä toiseen tai molempiin sivuseiniin. Tämä kuitenkin on sen verra lopullinen toimenpide että yritän välttää sitä ainakin vielä.

Myös subbarin kanssa tuli harmillisia ongelmia. Vaikka se olisi sijoittanut minne niin 40 .. 60 hertsin alueella oli likemmäs 15dB kuoppa. Äh. Mihin lie menee. Löysin kuitenkin kompromissisijoituksen jolla monttu sijoittui vähän alemmaksi ja oli kapeampi. Pahoja resonansseja ei jostain syystä tälläkertaa lötytynt. Jatketaan tutkimuksia.

(26.10.2008) Lisätty kuvia kajareista jalustoilla. Jalat ovat 60mm rautaputkea. Pinnassa tietysti mastonin mattamusta. Pohjalätkät ovat 19mm MDF:levyä joita liimattu kaksi päällekkäin. Paketti kasassa 12mm kierretangoilla. Jalat on pultattu suoraan kajarikoteloiden pohjiin.

Pekka