The Quest for Tone

Vanhan Kotipolttoisen puolella kirjoittelin pitkät pätkät putkivahvistinprojektistani. Projekti alkoi jo vuonna 2004 mutta säätö jatkuu yhä. Vahvistin on käynyt läpi useamman "klassikkovahvistimen" kytkennät ja useamman oman kokeilun. Moni version on ollut suhteellisen tyydyttävä ja ainakin yhtä moni melkoinen pettymys. Peruskonsepti kasvoi yksinkertaisesta yksikanavaisesta "mid-gain" tahi "rokkisärö" vahvarista kaksikanavaiseen "high-gain" hirviöön. Etuasteputkia tuli matkan varrella yksi lisää ja etusen vahvistusasteet kasvoivat kahdesta neljään. Tässä entryssä on tarkoitus pohtia vähän parin viimeisimmän vahvariversion ominaisuuksia ja kytkentöjen syvempiä olemuksia.

Status Quo

Varsin pitkäikäinen versio vahvarista oli kolmeasteinen Marshallin JCM800 vahvistinta mukaileva härveli, jossa oli kaksi kanavaa ja kummallekin oma Gain ja Volume. Mukana myös kokeelliset basson ja diskantin säädöt. Olin tähän versioon kovin tyytyväinen pidemmän aikaa. Basson säätö oli tehty vaihtamalla 1. ja 2. vahvistinasteen välissä olevaa kytkentäkondensaattoria. Tämä toimi suhteellisen hyvin ja mahdollisti vahvistimen säätämisen erilaisille kitaroille sopivaksi. Minulla on käytössä vanha Jacksonin hevikepukka, jossa on hieman ohut mutta varsin iskevä saundi ja Epiphonen The Dot, jossa huomattavasti bassompi ja tummempi saundi. Pienempi kytkentäkonkka esti Dottia "puuroutumasta" ja isompi konkka antoi Jacksonille tökyä alarekisteriin. Diskanttisäädin oli yksinkertainen RC-piiri jossa sarjavastuksen arvoa säädettiin potikalla. Tämän version ainoa ongelma oli hivenen tumma saundi. Tiettyä "avoimuutta" ja kirkkautta puuttui. Selvimmin tämä tuli esille kun vertailin omaa vahvistinta kaverin omatekeleeseen. Tästä alkoi uusi varustelukierre ja paremman etusen etsintä.

Trainwreck

Seuraavaksi päätin kokeilla paljon kehuttua (www.ampgarage.com) Trainwreck Express -tyylistä ratkaisua. Express on legendaksi nousseen ja jo poismenneen Ken Fisherin lempilapsi. Vahvistin, jota on kehuttu parhaaksi "lead"-vahvariksi kautta aikojen. Vahvistimessa ei ole ollenkaan master volumea ja reilu 30 watin lähtöteho. Vahvistinta on tarkoitus ajaa aina päätesäröllä ja meteli on sen mukaista. Oma vahvistin on vain 15wattinen ja silti jouduin käyttämään keinokuormaa metelin laskemiseen siedetäväksi.

Aikani asiaa tutkittuani päätin rakentaa mukaelman Expsressin hengessä. Express on varsin hyvin suunniteltu vahvistin, jossa on yksi varsin merkillepantava piirre: Toisen ja kolmannen vahvistinasteen välinen RC-kytkentä on viritetty alarajataajuudelle, joka on noin 450Hz! Tämä tarkoittaa siis että -3dB pisten on yli neljä kertaa korkeampi kuin normaalivireisen kitaran tuottama matalin ääni. Paperilla tämä tuntuu käsittämättömältä mutta on kovin järkevää kun vahvistimella soittaa.

Kun Expressin säätää niin että kitaran volumepotikka täysillä säröä irtoaa riittävästi (paljon) voi pelkkää kitaran volumepotikkaa käyttää särön määrä säätämiseen. Vahvistin reagoi aivan uskomattomasti. Pelkällä kitaran volume säädöllä voi siirtyä miltei täydellisen puhtaasta totaaliseen sirkkelisäröön. Parinteisesti kun kitaran volumea pienentää vaimenevat ylätaajuuden huomattavasti. Tämä johtuu kitaran mikin ja kaapelin kapasitanssin varsin epäedullisesta yhteisvaikutuksesta. (EDIT 26.3.2008: Eli siis. Mikin kela ja kaapelin kapasitanssi muodostavat LC resonanssipiirin. Resonanssi osuu sitä matalemmalle taajuudelle mitä isompi kapasitanssi kaapelissa on. Tämä resonanssipiikki saa kitaran kuulostamaan "kirkkaalta". Resonaattorin Q arvo pienenee sitä mukaa mitä pienemmälle volumepotiikkaa väännetään. Kas kun volumepotikkaa on mukana resonanssiipiirissä ja kasvava resistanssi vaimentaa resonanssia. Tämä taas saa saundin tummumaan ja kuulostamaan "tunkkaiselta".) Mitä ilmeisemmin tuo mielenkiintoinen 450Hz viritys ja 6dB/oct vaimennus sen alapuolella kompensoivat diskanttivamentuman varsin mallikkaasti sitä mukaan kun säröytymisen tuoma kompressointi vähenee. Hienoa.

Oli ainoastaan yksi ongelma. Vahvistimessa oli gainiä aivan hulluna ja häiriöt sen mukaisia. Kun kitaran volumea pienensi laski taso jo niin alas että efektikippojen käyttäminen muuttui varsin hankalaksi. Lähinnä ne vain lisäsivät häiriöitä. Tästä syystä jouduin taas palaamaan suunnittelupöydän ääreen.

More, more, more

Express etunen käyttää vain kolmea triodia neljästä mahdollisesta. Päätin yrittää matkia päätteen säröä lisäämällä peliin vielä neljännen vahvistinasteen ja sopivia säätöjä ja RC-virityksiä. Ja mikä tärkeintä: Master Volumen. Samalla settiin lisättiin perinteisempi Basso ja Treble kontrolli ja lisäksi vielä yläpäitä tasoittelemaan erillinen "cut" potikka. Nyt käytössä on yksi Gain säätö ja kaksi erillistä master volumea. Lisäksi relekytkennällä vaimennetaan toisen "kanavan" vahvistusta ja näin käytössä on särö ja vielä särömpi saundi.

Tämä ratkaisu vaikuttaa varsin onnistuneelta. Vielä pitää hioa kytkentäkonkkien arvoja ja säätää asiat niin että saundi on yhtäaikaa "tiukka" mutta ei kuitenkaan "ohut" ja kasa muita äänen kuvaamiseen kelpaamattomia adjektiiveja... Suunnitelmana on myös vaihtaa EL84 pääteputket 6V6GTA malleihin. Näiden saundin on sanottu sopivan tämmöiseen rokkivahkeeseen paremmin. Tarkoitus on raportoida lisää jahka raportoitavaa tulee. Myös kuvia jähdotuksen nykytilasta ja mahdollisia ääninäytteitä tulevaisuudessa...

Parahin terveisin,

Pekka